Yrjöperskeles-blog

perjantai 19. lokakuuta 2018

TUOMITTU


Helsingin käräjäoikeus teki sitten – ei mitenkään yllättävän – päätöksensä ja tuomitsi Ilja Janitskinin yhden vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Kun ottaa huomioon sen, että Janitskin tuomitaan ensikertalaisena plus sen ajan jonka hän on jo ollut häkissä hän tuskin enää joutuu istumaan ollenkaan. Joka tapauksessa tuomio on hyvin ankara, varsinkin kun tiedetään että Suomessa selviää niin raiskauksista kuin törkeistä pahoinpitelyistä helposti ehdollisella.

Mistä tämä raskas tuomio sitten tuli?

Virallisesti Janitskinin syyksi luettiin 16 eri rikosta; 3 törkeää kunnianloukkausta, 2 kiihottamista kansanryhmää vastaan, 3 tekijänoikeusrikosta, 2 salassapitorikosta, 2 rahapelirikosta ja 4 rahankeräysrikosta.

1 v 10 kk. Ehdotonta. Ei oikein natsaa.

Entäs epävirallisesti? Siihenhän on ilmeinen syynsä ja sen lipsautti – vahingossa tai tarkoituksella – tutkija Elina Noppari Tampereen yliopistosta:

”Tässä haetaan sananvapauden rajoja suhteessa uuteen verkkojulkisuuteen, missä amatööritekijät ovat astuneet tietyssä mielessä journalismin tontille ja tuottavat julkista keskustelua. Ratkaisulla on varmasti merkitystä siihen, minkälaisia vastamedioita uskalletaan lähteä tekemään.”

Tässä aletaan olla jännän äärellä. Poliittinen eliitti ja valtamedia ovat molemmat osa valtakoneistoa. Hyvin pitkään valtamedian tehtävä ja yksinoikeus oli ollut tuottaa ja kontrolloida julkista keskustelua. Vaihtoehtomediaa on ollut ennenkin mutta jokainen sen erillinen osa on ollut sen verran pieni että vaikka ne ovat olleet valtamedialle kiusallisia, ne eivät ole olleet suoranainen uhka.

MV-Lehti muutti tilanteen ja teki rikoksista suurimman. Mikä se rikos siis oli? No, se oli tämä:



MV-Lehti kyseenalaisti sekä poliittisen eliitin että ennen kaikkea valtamedian. Ja ensimmäisenä vaihtoehtomedian edustajana se teki sen suuressa mittakaavassa ja poikkeuksellisen suurelle lukijamäärälle. MV-Lehti ylitti kriittisen lukijamäärän rajan. Siksi MV-Lehti oli vaiennettava. Sekä poliittinen eliitti että valtamedia pelkäsivät – aiheellisesti – että ollaan jo lähellä ketsuppipulloilmiötä jolloin hyvin suuri määrä ihmisiä siirtyy lopullisesti pois valtamedian kontrollista.

Koko case Janitskin on ollut valtakoneiston puolelta puhdas voimannäytös. Kyseinen voimannäytös on myös signaali muulle vaihtoehtomedialle siitä, mihin valtakoneisto on valmis turvatakseen asemansa ja kieltääkseen itsensä koskevan julkisen arvostelun. Se ei tule jatkossakaan sallimaan kontrolloimatonta julkista keskustelua.

Ja näinhän kunnon totalitaristit ovat aina toimineet.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

KAIKEN VARALTA


Hotellin respassa törmättiin seuraavanlaiseen tapahtumaketjuun:

1. Helsingissä järjestetään kirjamessut.

2. Messuille oli osallistumassa myös kansallismielinen kustannusyhtiö Kiuas-kustannus.

3. Joku vihervasemmistolainen wannabejotakin hermostui asiasta, teki valituksen kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmelle (vihervasemmistolainen hänkin) ja vaati Kiuas-kustannuksen osallistumisen kieltämistä todeten että ei tunne oloaan turvalliseksi jos kyseinen kustannusyhtiö on mukana messuilla.

4. Ei aikaakaan, kun Kiuas kustannuksen Timo Hännikäiselle ilmoitettiin että Kiukaan osallistuminen täytyy perua ”kirjamessujen arvojen vastaisena”. Hännikäiselle ei annettu mahdollisuutta ilmaista omaa näkemystään asiasta. Tämä tapahtui siis yhden (1) hörhön avautumisen vuoksi.

Tapaus muistuttaa muutamaa muuta tapausta.

1. Pori Jazzin johtaja Aki Ruotsala irtisanottiin.

2. Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka yritettiin myllyttää pois virastaan.

3. Ohjaaja Aku Louhimiehen ohjaajanpesti BBC:n historiallisessa sarjassa torpedoitiin.

Mikä näitä kaikkia neljää tapausta yhdistää?

Se, että vihervasemmistolaiset eivät hyväksy minkäänlaisia omistaan poikkeavia yhteiskunnallisia näkemyksiä (Louhimiehen kohdalla taisi riittää jo sukupuoli) ja vaativat toimenpiteitä joilla näitten väärinajattelevien ihmisten elämää pyritään vaikeuttamaan kaikin mahdollisin keinoin.

Ikävintä on se, että nämä vaatimukset todellakin otetaan vakavasti. Toimenpiteitä tehdään. Juuri sellaisia, mitä vihervasemmisto vaatiikin.

Mitä useammin vaatimukset otetaan vakavasti, sen varmemmin asiasta muodostuu trendi. Vihervasemmistolaiset voivat hyökätä ketä tahansa, joka ei jaa heidän utopiaansa vastaan ja työnantaja – varsinkin julkisella sektorilla – irtisanoo kyseisen ihmisen.

Kaiken varalta.

Sillä on helpompaa uhrata yksi – vaikka sitten ilman syytä – kuin ottaa riski että on itsekin seuraavaksi vihervasemmistolaisten hyökkäyksen kohteena.

Mikä puolestaan tietää sitä että Suomessa ollaan siirtymässä poliittisten toverituomioistuimien aikaan.

Seuraavaa hyökkäyksen kohdetta odotellessa.

Kuka onkaan seuraava?



tiistai 16. lokakuuta 2018

KUUTIO, OSA III


Tupaantuliaiset



Helsinki, Tarjalan kuutioasuntoalue, tästä päivästä jonkun verran tuonnempana


Entisen Siltamäen alueella sijaitsevan massiivisen Tarjalan kuutioasuntoalueen osoitteessa Ratkaisevan Tiedostamisen Kompleksi 72 K 2824 sijaitsevassa kuutioasunnossa 16-vuotias Sami Aurimo purki reppuaan ja kankaisia kauppakassejaan. Toinen kassi oli taas hieman pohjastaan revennyt, se täytyisi ommella pikipitäen. Uusi ekokangaskassi maksaisi kuitenkin vähintään vitosen ja sillekin rahalle oli tarpeellisempaa käyttöä. Muovipussejahan ei ollut enää kymmeniin vuosiin eikä Sami ollut niistä koskaan kuullutkaan. Onneksi Sami oli opetellut kaikenlaisia elämässä tarvittavia taitoja. Ainakin sellaisia mitä koko ikänsä näissä kuutiokolosseissa asunut nuori mies saattoi opetella. Edes jotakin. Vaikkei se paljoa ollutkaan. Jos ei muuta niin ompelemista.

Samin kuutioasunto oli standardimallia OPPR-CTRL-27-6-1/2 mikä tarkoitti sitä että kyseessä oli vuonna 2027 käyttöön sertifikoitu kuuden neliön kokoinen ja yhdestä kahteen ihmiselle tarkoitettu asumisyksikkö. Kuution katto oli sadankahdeksankymmenen senttimetrin korkeudessa joten varsin pitkä Sami joutui liikkumaan siellä hieman kumarassa. Siinä oli sänky sekä sängyn yläpuolella käännettävä laveri joka toimi tarvittaessa toisena sänkynä, pieni seinälle nostettava pöytätaso, mikroaaltouuni, kaksipisteinen keittolevy, vedenkeitin, seinään upotettu pieni jääkaappi sekä vesihana ja pieni tiskiallas. Lisäksi kuutiossa oli kapea säilytyskomero sekä yhden neliön kokoinen lattiaviemäröity koppi jossa oli sekä wc, pesuallas sekä käsisuihku, jolla saattoi pestä itsensä. Jokaisessa kerroksessa oli yhteiset pyykkitilat. Tietysti kuution seinällä oli Euroverkon viestittimen näyttöruutu.

Normaalisti Samilla ei olisi ollut lähelläkään näin paljon tuotavaa tavalliselta kauppareissultaan joka yleensä suuntautui kuutiokansalaisille tarkoitettuun Fedmarketiin. Tavallisen kuutiokansalaisen ruoka koostui pääosin soija-, vehnä- tai kalajauhopuuroista ja -velleistä joitten mukana tulevat voimakkaat annoskastikepussit saivat ne maistumaan periaatteessa mille tahansa. Mukaan lukien kaikenlaiset lihanmaut joita Samikin suosi. Ne olivat tietysti pelkkää esanssia ja täynnä ties mitä kemikaaleja mutta ne tekivät tehtävänsä varsinkin sellaiselle ihmiselle joka sai varsin harvoin maistaa oikeaa lihaa.



Tällä kertaa Sami oli säästänyt valmiiksi hieman liittovaltiokansalaisen perustuloropojaan ja saanut lisäksi hieman kolehtia muutamalta kaveriltaan joten ostosreissu oli Fedmarketin sijasta suuntautunut nomenklaturan käyttämään Citykeskukseen joka sijaitsi vartioidulla alueella heti Kehä ykkösen eteläpuolella Pakilassa. Kyseinen Citykeskus oli niitä harvoja paikkoja nomenklaturan alueella johon pääsi pelkällä passilla ilman erikoislupaa ja siksi kuutioasukkaat kävivät siellä mielellään jos saivat säästettyä ylimääräistä rahaa. Joka tietysti liittovaltio-Suomessa ja erityisesti sen kuutioasuntoalueilla vaati etukäteissuunnittelua, aikaa ja tarkkaa harkintaa.

Se kyseinen Citymarket johon Sami suunnisti oli jaettu sisätiloistaan teräsaidalla kahteen osaan eikä sen eteläiseen osaan  ollut asiaa kuin nomenklaturan jäsenillä. Ei silti, ei kuutiorahvaalla olisi ollut varaa ostaa siltä luksuspuolelta mitään. Samikin oli ostanut sitä mihin varaa oli eli perunoita joita Fedmarketissa ei myyty sillä perunoitten keittäminen kesti pitkään ja vei sähköä jonka käyttö oli kuutioissa säännöstelty. Lisäksi hän osti voita, oikeaa lenkkimakkaraa, aitokalapuikkoja, hyvää kauraleipää, paketin oikeaa kahvia, litran aitoa lehmänmaitoa ja pari keissiä Carlsberg-olutta. Kansalaisolutta ja Kansalaisviinaa hän oli ostanut jo aikaisemmin kuutiokompleksissa sijaitsevasta Fedmarketista. Liittovaltiossahan alkoholia – niin kuin muitakin päihteitä – sai ostaa jo 16-vuotiaana. Samoin kuin sai äänestää kuuden vuoden välein pidettävissä komissiobyroon vallanvahvistavissa rituaalivaaleissa.

Samilla oli hyvä syy ostoksiinsa. Hänellä olisi huomenna tupaantuliaiset.

Hän oli asunut aikaisemmin äitinsä kanssa Erkkilän kuutioasuntoalueella joka sijaitsi entisen Jakomäen – Tattarisuon –  Suurmetsän – Puistolan alueella, aivan Itäisessä Helsingissä sijaitsevan Etnisen Autonomisen Alueen vieressä. Hänen isänsä oli kuollut kuusi vuotta aikaisemmin bussipysäkillä tapahtuneessa monikulttuurisuuden kasvukiputapahtumassa jota joskus aikaisemmin oltiin nimitetty terrori-iskuksi. Sami oli saanut hiljattain peruskoulunsa suoritettua ja täyttänyt kuusitoista joten hänelle oltiin tarjottu mahdollisuus muuttaa äitinsä kanssa jakamasta kuuden neliön kuutiosta omaan samankokoiseen. Hän tuli hyvin toimeen äitinsä kanssa mutta valinta oli kuitenkin kummallekin helppo. Kasvoihan siinä henkilökohtainen tila kaksinkertaiseksi. Jos kohta vain kolme neliötä per kärsä mutta kumminkin.

Sami oli jo kolmannen polven valtion elättämä kuutioasuja mutta perinnetietona hänelle oltiin kerrottu ajoista jolloin ihmisillä – aivan tavallisillakin – oli ollut mahdollisuus työhön, omaan asuntoon, autoon ja – hitto vie – kesämökkiinkin. Samin oli ollut vaikeaa hyväksyä sitä että oli syntynyt elämään jossa hänelle ei ollut tarjolla kuin yksi, tulevaisuudentoivoton vaihtoehto ja siksi hän oli käynyt koulunsa ahkerasti. Sillä osalle, pienelle osalle oppilaista oli tarjolla muutakin. Mahdollisuus. Korkeaa ammattikoulutusta robotisoituneen yhteiskunnan huolto-, valvonta- ja suunnittelutehtävissä. Mutta vain harvoille. Hyvin harvoille. Hänen peruskoulun päästötodistuksensa keskiarvo oli 8,41 eli varsin hyvä ja sen vuoksi hänen Yhteiskuntaan Sijoittumistoimiston YST:n virkailijan Irma Ruuskasen kanssa käymänsä keskustelu oli ollut karvas pettymys. Tuo iäkäs ja jotenkin miellyttävän empaattisen tuntuinen nainen oli käynyt läpi hänen tiedostojaan, huokaissut sitten ja murskannut Samin unelmat:

- Niin, Sami… minä olen kovin, kovin pahoillani. Sinä olet älykäs ja miellyttävä nuori mies. Joskus kymmeniä vuosia sitten sinä olisit voinut papereillasi lukea itsesi vaikkapa insinööriksi. Pidemmällekin. Sinulla olisi edessäsi suuri tulevaisuus. Mutta nykyisin keskiarvosi ei valitettavasti millään riitä vaikka nimenomaan matemaattisissa aineissa ja vapaaehtoisissa teknisissä töissä sinulla on hyvät arvosanat. Mutta se ei vain kertakaikkiaan ole tarpeeksi. HelTech ei ota uusia opiskelijoita kuin tarpeen mukaan, se tarve ei robotisoidussa yhteiskunnassa ole kovin suuri ja vain valitut pääsevät mukaan pohjaksi tarvittavaan lukiokoulutukseen.

Ruuskanen katseli hieman näyttölaitettaan ja jatkoi sitten:

- Tämänvuotisten tilastojen mukaan HelTechin pohjakoulutukseen pääsijöitten alhaisin keskiarvo oli 9,43. Lisäksi HelTech vaatii – komissiobyroon määräyksen mukaisesti – että valituilla on oltava kiitettävä arvosana yhteiskuntapoliittisessa uusteologiassa. Sinulla se oli vain seiska. Valitan. Seula on armoton. Olen todella pahoillani.

Sitten hän totesi vielä että tietysti yhteiskuntapoliittisen uusteologian yliopistolliset opinnot takaisivat varman ja hyvän ansion sekä mahdollisuuden siirtyä paremmille asumisalueille mutta sinnehän rekrytoitiin opiskelijoita vain ylemmän yhteiskunnallisen konsensuksen alueilta – välttäen tämän sanoessaan tietoisesti termin nomenklatura käyttöä sillä termihän oli luokiteltu ei-toivottavaksi termiksi – ja kuutioalueilta sinne valittiin vain harvoja poikkeusyksilöitä jotka olivat osoittaneet yhteiskunnallista valveutuneisuuttaan jo alaluokilta saakka. Sami puolestaan huokaisi ja kysyi:

- No mitenkäs… minä olen kuusitoista… elän ainakin tilastojen mukaan vielä kymmeniä vuosia… oliko tää nyt tässä… aamupäivän syljeskelen kattoon… loppupäivän väistelen sattumia… seuraan jotain viestinpaskaa kahdeltasadalta kanavalta jotka jokainen on toistensa kopioita… tai elän siellä virtuaalimaailmassa niin kuin moni tyyppi joka lopulta kuolee nälkään kun ei muista syödä…lopulta astelen Fedmarkettiin, ostan puoli-ilmaista heroiinia ja narkkaan itseni hengiltä… tehden samalla palveluksen liittoyhteiskunnalle kun minusta saa hyvällä tuurilla irroitettua jonkun toimivan elimen markkinoille…

Irma Ruuskanen kuunteli keskeyttämättä vaikka hän oli varmasti kuullut tämän synkän yksinpuhelun jo tuhansia kertoja. Samoin hän oli nähnyt tuhansia sellaisia nuoria jotka ottivat asian tyynesti ja itsestäänselvyytenä. Hän oli oppinut lukemaan ihmisluonnetta ja näki varsin hyvin ennalta ne nuoret jotka narkkaisivat itsensä hengiltä muutamassa vuodessa Fedmarketin tarjoamalla puoli-ilmaisella heroiinilla niin kuin Sami totesi. Samoin hän tunnisti ne ihmiset joitten pää vain painui, henkinen selkäranka katkesi ja he tyytyivät elämään päivästä toiseen elämää joka ei ollut elämää. Mikseivät tyytyisi? Näkiväthän he viestittimestä paljon sellaista materiaalia vanhasta maailmasta jota Euroverkko ei ollut pystynyt sensuroimaan mutta se oli heille lähinnä scifiä. Kerrottua tarinaa. Viihdettä. Todellisuus oli kuutiossa. Oli aina ollut. Tuli aina olemaan.

Sitten oli ne tietyt nuoret joissa oli kipinä. Irma näki että Sami oli yksi heistä. Niinpä hän vielä hetken harkittuaan totesi:

- Omien valtuuksieni myötä voin tarjota sinulle vain oman kuutioasunnon ja liittovaltion perustulon. Niin kuin kaikille muillekin. Sillä elää. Ei muuta. Mutta omien valtuuksieni – ja koko tämän järjestelmän – ulkopuolella on eräs vaihtoehto. En takaa sen onnistumista. Mutta jos olet kiinnostunut, niin voin kertoa siitä.

Sami oli kiinnostunut ja Irma alkoi kertoa…



Osoitteessa Ratkaisevan Tiedostamisen Kompleksi 72 K 2824 elettiin Samin kauppareissua seuraavaa päivää. Tuparipäivää. Pientä vaihtelua jatkuvaan tapahtumattomuuteen. Sami oli keittänyt perunat jo edellisenä päivänä ja laittanut ne jääkaappiin. Tänään tarvittaisiin keittolevyä vielä lisää samoin kuin muutakin sähköä joten Samin tupareihin tulevat kaverit Jape, Hese ja Teme olivat jättäneet tarkoituksella oman sähkönkulutuksensa muutamaksi päiväksi vähemmälle ja siirtäneet viestimen kautta tehdyllä sähkönsiirtoilmoituksella ylimääräisen kapasiteettinsa Samin käytettäväksi.

Sami, Jape, Hese ja Teme olivat tunteneet toisensa jo ala-asteelta ja olivat olleet erottamaton kaveriporukka siitä saakka. Se, mikä erotti heidät peruskuutiolaisesta lapsesta ja nuoresta oli halu tehdä muutakin kuin tuijottaa viestimen viihdettä ja pelata sen tarjoamia virtuaalimaailmapelejä. He tykkäsivät olla ulkona, etsiä ja tutkia. Olihan kuutioasuntoalueitten välissä sentään vielä pieniä metsäalueita. Ja saihan parin sopivan puun väliin viritetystä narusta aikaan mukiinmenevän lentopallokentän. Joukkueet olivat tietysti vain kaksimiehisiä eikä kenttä kovin tasainen mutta sehän ei tahtia haitannut. Palloa oli mukavaa mäiskiä.

Jokainen pojista oli yrittänyt käydä koulunsa läpi mahdollisimman huolella ja jokainen oli joutunut kokemaan karvaan pettymyksen Yhteiskuntaan Sijoittumistoimistossa. He kaikki asuivat nyt omassa kuutiossaan ilman mahdollisuutta parempaan. Kuutioasuntoja jaettaessa annettiin se ensimmäinen kuutio joka sattui vapautumaan. Paikasta ja asiakkaan toiveesta riippumatta. Sattuman kaupalla niin Jape, Hese ja Teme olivat päätyneet samalle kuutioasuntoalueelle joka sijaitsi vanhan Vantaankosken alueella. Viestimillä yhteydenpito oli helppoa ja Samin tupareista oltiin sovittu. Niinpä sovittuna aikana Samin viestitin ilmoitti että kaksi vierasta oli tulossa. Sami antoi viestittimen aukaista ulko-oven, aukaisi valmiiksi kuutionsa oven ja odotti käytävässä että kaverit nousivat hissillä kaksikymmentäkahdeksan kerrosta. Sinänsä Samin kuutiossa ei korkean paikan kammo päässyt yllättämään sillä siinä ei ollut ikkunaa. Kasseja, reppuja ja jonkinlaista muovilaatikkoa kantavat Jape ja Hese astuivat ulos hissistä. Sami kysyi:

- Entäs Teme? Tuparit sovittiin jo viikko sitten mutta heppu ei vastaa viesteihin.

Poikien ilme kävi vastauksesta mutta Hese sanoi kumminkin:

- Teme ei tule. Eikä me houkuteltukaan. Se ratkesi narkkaamaan varmaan heti kun muutti kuutioon. Me tajuttiin se vasta hiljan. Se on toinen jätkä nyt.

Toinen jätkä. Toverukset olivat oppineet elämässä muutamia asioita ja yksi oli se että narkkien kuului olla omassa seurassaan ja muitten omassaan. Vaikka Fedmarketin tablettiheroiini puoli-ilmaista olikin. Narkilla ei ollut sen vuoksi oikeastaan tarvetta varastaa kavereiltaan mitään, jos kohta mitään varsinaista varastettavaa ei ollutkaan. Mutta narkki ei halunnut vajota syvyyksiin yksin vaan halusi vetää kaikki ympäriltään mukanaan. Toverukset sinänsä ymmärsivät Temen ratkaisun mutta olivat tehneet omansa. Temeä ei olisi enää. Ei ainakaan heille.



Japen ja Hesen matka oli ollut varsin pitkä vaikka samassa kaupungissa asuttiinkin. Kuutioasuinalueitten välillä ei ollut minkäänlaista poikittaisliikennettä. Miksi olisikaan, sillä kuutiokansalaisille kaikki vähä tarvittava ja tarjolla oleva löytyi oman alueen Fedmarketista ja kuutiosijoituksen jälkeen kaiken – vähäisen – virastoasioinnin saattoi hoitaa Euroverkossa. Ainoa varsinainen poikittaislinja oli Kehä I. Kehä III oli lakannut olemasta tarpeettomana sillä yksityisautoilun määräkin oli romahtanut jo aikaa sitten. Mitä nyt Kehä ykkösen eteläpuolella vielä pröystäiltiin.

Jape ja Hese olivat lähteneet vanhasta Vantaankoskesta ja kulkeneet hitaalla sähköbussilla Kannelmäen eteläpuolella sijaitsevalle pysäkille jossa he myöhästyivät itään päin menevästä
bussista ja käyttivät joutoaikansa katsellen heti Kehä I:n eteläpuolella korkean verkkoaidan takana häämöttävää Lassilan ja Haagan aluetta joissa nomenklatura asui. Omakotitaloja, rivitaloja, muutama kerrostalo. Pihoja, puistoja, puutarhoja, vihreyttä, tilaa. Myös mersuja, bemareita, renaulteja ja tesloja. Sekä aseistettuja vartijoita jotka kiersivät aitaa hyvin epäsiliteltävän näköiset koirat mukanaan.

Toverukset tiesivät että tuo alue olisi heidän kannaltaan voinut olla aivan hyvin vaikka Kuussa. Heillä ei ollut sinne asiaa. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Kun uusi itään päin menevä kehäbussi saapui he hyppäsivät kyytiin, jäivät pois Pakilan pysäkillä ja ehtivät nippanappa bussiin jolla pääsivät Tarjalan kuutioasuinalueelle eli entiseen Siltamäkeen. Muitten kuutioasuinalueitten tavoin Tarjala ei katsonut vanhoja kaupunginosia vaan se levittäytyi myös Tapaninvainioon, Ylä-Malmille, Tapanilaan, Tapulikaupunkiin ja Suutarilaan.

Samin kuutiossa Jape ja Hese purkivat tuliaisensa. Koska heilläkin oli Citykeskuksesta hankittua olutta laittoi Hese jostain hankkimansa pienen matkajääkaapin töpseliin kiinni ja oluet lastattiin sinne. Samin oma pieni jääkaappi oli lastattu jo täyteen Carlsbergia ja Kansalaisolutta. Se tavallinen Fedmarketista ostettu energiapuurohan ei tarvinnut jääkaappia vaan se säilyi kuukauden huoneenlämmössä. Muutkin spesiaaliruuat syötäisiin tänä iltana.

Sitten katsottiin kavereitten muut tuliaiset: kolme pussillista oikeita perunalastuja, kaksi levyä suklaata, paketti metvurstia sekä kaksi litraa oikeaa appelsiinimehua jolla saattoi blandata Kansalaisviinaa. Fedmarketin mehuthan olivat joko paljon esanssinmakuista tai hyvin paljon esanssinmakuista eikä niitä myytykään mehuna vaan termillä ”raikas mehunkaltainen juoma”. Tarpeet hyville tupareille olivat kasassa joten Sami saattoi todeta:

- Sitten ei muuta jätkät kuin sauna lämpiämään!

Yksikään toveruksista ei ollut koskaan käynyt saunassa mutta olivathan he nähneet ja kuulleet kyseisestä ihmeestä. Ei niinkään Euronetistä vaan Itä-Euroopasta käsin pyörivästä vapaaverkosta jota liittovaltio yritti sensuroida mutta ainahan sensuurin sai kierrettyä, ainakin hetkeksi. Saunaa ei nytkään ollut tarjolla – sillä saunathan oli aikaa sitten kielletty sekä ilmastonmuutosta edistävinä energiasyöppöinä että suomalais-nationalistisia tunteita turhaan herättävänä deletoitavana historiana –  mutta Sami oli hankkinut vapaaverkosta vanha tiedoston jossa näkyi puukiuas johon joku mies heitteli säännöllisin väliajoin löylyä ja välillä lisäsi puita. Lisäksi tiedostossa tuli säännöllisin väliajoin ikivanha filminpätkä jossa edellisen vuosituhannen trubaduuri Tapio Rautavaara lauloi ”löylyä lissää”. Sami laittoi tiedoston pyörimään katkeamattomana looppina koko näyttöruudun kokoisena ja toverukset aukaisivat oluttölkit, skoolasivat ja aloittivat tuparit saunasessiolla jossa ei tullut hiki mutta saunaolut toisensa jälkeen kyllä maistui. Aina uuden tölkin avattuaan he vertailivat keskenään kuvittelemansa löylyn laatua ja ominaisuuksia.


Virtuaalisaunan jälkeen maittoikin jo juhlaeväs jota kaverit valmistivat kimpassa väistellen toisiaan ahdastakin ahtaammassa kuutiossa. Jo aikaisemmin keitetyt perunat pilkottiin, pannulle lyötiin voita, perunat heitettiin sekaan ja mukaan laitettiin myös pilkottu lenkkimakkara. Toisella – Japen mukanaan tuomalla -  pannulla paistettiin kalapuikkoja. Tämän lisäksi laitettiin kauraleivän viipaleille reilu annos voita ja koko satsi huuhdeltiin alas hyvän oluen voimin. Ekopuuroja ja vellejä koko ikänsä syöneille nuorille miehille tällainen harvinainen ateria olisi vastannut Michelinin neljän tähden ravintolan antimia jos he olisivat tienneet mitä se tarkoittaa.

Pannuille ei jäänyt muruakaan. Astiat huuhdeltiin nopeasti että ne oli myöhemmin helppo pestä. Sitten oli aika viihteen. Sami teki Kansalaisviinasta ja appelsiinimehusta kaikille tukevat mukit ja Jape puolestaan laittoi Samin viestimeen mukanaan tuomansa muistisirun. Se sisälsi vapaaverkosta ladatun ja Liittovaltiossa liian nationalistisena ja militaristisena kielletyn elokuvan Tuntematon Sotilas. Valitettavasti sitä kaikkein vanhinta versiota ei ollut löytynyt mutta tarjolla oli vuoden 2017 versio jota toverukset uppoutuivat katselemaan nauttien juomien lisäksi perunalastuista ja suklaasta.

Elokuvan katselu kesti tuntikausia, sillä olihan leffa pitkä itsessäänkin ja aika ajoin nuoret miehet pysäyttivät tallenteen ja keskustelivat siitä mitä olivat juuri nähneet. Suomen talvi- ja jatkosota oltiin liittoperuskoulussa käsitelty toisen maailmansodan mukana yhdellä historiantunnilla lähinnä todeten että kyseessä oli nationalismin aikaansaama katastrofi jollaiset Euroopan liittovaltion olemassaolo jatkossa estää. Historia koulussa olikin ollut lähinnä joskus 1950-luvun alusta alkanutta liittovaltion historiaa. Uteliaat toverukset olivat toki vapaaverkon kautta hoksanneet että oli toinenkin todellisuus. Ehkä jopa  todempi sellainen. Joka tapauksessa sellainen joka oli oikeasti tapahtunut. Historia ei alkanut liittovaltiosta.

Elokuvan loputtua toverukset alkoivat olla kokolailla tukevassa juopumustilassa. Sami aukaisi ylälaverin jonne Jape kiipesi nukahtaen välittömästi. Sami laittoi vielä laverin turvasalvat paikalleen ettei Jape tipahtaisi lattialle jonne Hese puolestaan oli asettelemassa mukanaan tuomaa ohutta kenttäpatjaa. Sami meni omaan punkkaansa ja toivotti hyvät yöt. Joskus neljän aikaan yöllä hän havahtui siihen kun Hese puhui wc-kopissa norjaa. Hese huuhteli ensiksi wc:n ja sitten naamansa käsisuihkulla ja palasi patjalleen:

- Sori… en kyllä sotkenut…

- Nääh… paskaaks tässä…

Joskus vaille puolenpäivän toverukset heräsivät ja ryystivät krapulaansa Samin keittämää kahvia jossa oli seassa oikeaa maitoa. Japen ja Hesen lähtiessä takaisin omaan kuutioonsa lyötiin vielä kouraa kouraan ja sovittiin että pidetään yhteyttä. Mieltä lämmitti se, että se sovittiin tositarkoituksella. Oli hyvä kun oli kavereita. Sami löhösi vielä pari tuntia punkassaan parannellen krapulaansa jonka hän kärsi mielellään, olihan ilta ollut mukava. Sitten hän siivosi kuutionsa, kävi hieman ulkona kävelyllä katsellen loputtomia kuutiokolosseja ja ajatellen että voi kun joskus voisi kulkea niissä mahtavissa maisemissa mitä hän oli vapaaverkossa nähnyt. Lapissa, Kainuussa, Pohjanmaan lakeuksilla, Turun saaristossa. Jos näkisi joskus elävän poron. Tai – voi herranjestas – karhun. Tai saatana soikoon edes kissan tai koiran.

Kuutioissa ei ollut lemmikkieläimiä. Nekään eivät olleet energiatehokkaita ja edistivät ilmastonmuutosta. Nomenklaturan alueella niitä kyllä oli. Siellä oli eri säännöt. Sami oli jo aikaa sitten ymmärtänyt mitä tarkoitti määritelty tasa-arvo. Hän oli asunut koko ikänsä Erkkilän ja nyt Tarjalan kuutioasuntoalueella nähden lähinnä valtavia asuntokomplekseja ja alakuloisia, tyhjäilmeisiä ihmisiä joitten tulevaisuus oli määritelty jo ennen heidän syntymäänsä. Kävelyn jälkeen hän palasi kuutioonsa ja asettautui punkkaansa ajatellen aloittavansa nyt hautaan saakka jatkuvan jokapäiväisen tyhjyyden. Elämän nollana jolla ei ollut mahdollisuutta muuttua edes puolikkaaksi. Edellisen illan juhlimisesta väsyneelle nuorelle miehelle uni tuli nopeasti.

Seuraavana aamuna Sami heräsi joskus yhdeksän maissa. Sekä kahvia, maitoa, voita, leipää ja metvurstia oli vielä hieman jäljellä joten aamiainen oli luksusta. Kesken aamiaisen Samin viestitin piippasi. Hän katsoi näyttöruutua ja totesi sydän pamppaillen:


- No helvetti…



Joitain viikkoja aikaisemmin Yhteiskuntaan Sijoittumistoimistossa


YST:n virkailija Irma Ruuskanen totesi huokaisten Samille:

- Omien valtuuksieni myötä voin tarjota sinulle vain oman kuutioasunnon ja liittovaltion perustulon. Sillä elää. Ei muuta. Mutta omien valtuuksieni – ja koko tämän järjestelmän – ulkopuolella on eräs vaihtoehto. En takaa sen onnistumista. Mutta jos olet kiinnostunut, niin voin kertoa siitä.

- Totta kai olen kiinnostunut. Minullehan tarjotaan pelkkää elämää sillinä purkissa ilman vaihtoehtoa. Ja vielä sellaisessa purkissa jossa niitä sillejäkin saa vain Kehä ykkösen sisäpuolella. Meille ei jää kuin ruodot.

- Tiedätkö, mitä ovat Pimeät Maat?

- Joo. Nehän on oikeastaan ne kaikki alueet mitkä kuuluu liittokaupunkikeskusten ulkopuolelle. Pääosin sähköttömiä, siksi pimeitä. Ei muulla tavoin liittovaltion kanssa tekemisissä kuin että sen asukkaille myönnetään se sama perustuki kuin kuutiossa eläville. Että ne pysyvät siellä rauhallisina. Koulussa opettivat että siellä suurinpiirtein kuollaan vapaaehtoisesti nälkään, eikä niistä alueista paljon muuta kerrottukaan mutta vapaaver…

Sami huomasi että nyt meinasi päästä sammakko suusta ja katsoi peläten Ruuskasta joka kuitenkin hymyili ja huitaisi asian kädellään kuin ympärillä pörisevän kärpäsen:

- Niin sinä meinasit sanoa vapaaverkko. Älä huoli. Kyllä minäkin sitä kotonani aika ajoin seuraan. Eikä näitä meidän keskustelujamme nauhoiteta. Niin että ole huoletta. Mutta tarkoititko että olet siellä vapaaverkossa tutustunut Pimeisiin Maihin?

- Olen joo. Aika paljonkin. Ja olen tajunnut että vaikka järjestelmä mainostaa niitä jonkunlaisina spitaalisten reservaattina niin minä asuisin siellä paljon mieluummin kuin täällä. Mutta minulla ei ole siellä ketään. En tiedä kuinka sinne pääsisi.

Irma Ruuskanen oli hetken hiljaa ja jatkoi sitten:

- Tämä, mitä minä sinulle puhun on täysin epävirallista. Se ei liity millään tavoin työhöni YST:ssä. Ensinnäkin minun veljeni, Johannes Saastamoinen asuu Pimeillä Mailla. Tarkemmin sanottuna Reunansyrjässä. Hän muutti sinne aikanaan Radanvarsikaupungista ja on viihtynyt, vaikka elämä ei millään muotoa aineellisesti rikasta olekaan. Mutta se asia joka sinua varmasti kiinnostaa eniten on niin sanottu trenki- ja piikatoiminta. Pimeille Maille otetaan kuutiokaupungeista halukkaita nuoria ihmisiä ottolapsiksi. Tai nuoriksi. Tai aikuisiksikin. He tekevät töitä siellä siinä kuin muutkin ja tuovat perheitten kassaan mukanaan sen perustulonsa. Mulla on tossa oma yksityisviestitin. Katsopa siitä näitten kuutionuorten kokemuksia Pimeille Maille muutosta.

- Ei mun tartte. Minä olen katsellut niitä niin monta kertaa omasta viestittimestäni. Minä olisin hakenut trenkipojaksi jo aikaa sitten mutta kun… en tiedä miten… ja enhän minä osaa mitään… ei minusta ole siellä mitään hyötyä… ne vapaaehtoiset tekniset työtkin oli lähinnä teoriaa… kun robotit tekee kuitenkin kaiken… en minä ole koskaan edes pilkkonut halkoja… millä minä olisin senkään oppinut…

- Ei täältä lähteneistä nuorista osaa kukaan muukaan juuri mitään. Mutta se ei ole olennaista. Asenne on. Työ opettaa tekijänsä. Ja siellä on paljon työtä. Laitanko asian veljeni kautta etenemään? Itse asiassa heille itselleen on juuri muuttamassa eräs ikäisesi Vilma-tyttö täältä Helsingistä. Kuutiosta niin kuin sinäkin.

- Jos vain voisitte… olisin siitä ikuisesti kiitollinen… sillä nythän mulle on tarjolla vain kymmeniä vuosia tyhjää.



Sami heräsi joskus yhdeksän maissa. Sekä kahvia, maitoa, voita, leipää ja metvurstia oli vielä hieman jäljellä joten aamiainen oli luksusta. Kesken aamiaisen Samin viestitin piippasi. Hän katsoi näyttöruutua, luki soittajan ja totesi sydän pamppaillen:

Soittaja: Eino Juvonen, Reunansyrjä

- No helvetti…

Sydän vielä enemmän pamppaillen Sami painoi ”vastaa”-nappia. Näytöllä näkyi noin viisi-kuusikymppinen, kovan työn vanhentaman näköinen mutta eloisan katseen omaava mies.

- Sami Aurimo.

- Ja Juvosen Enska täältä Reunansyrjästä terve. Toi Ruuskasen Irma, meidän perhetuttavan Saastamoisen Johanneksen sisko kertoi meille sinusta. Oliskos sulla aikaa rupatella?

- Rupattelisin mielelläni. Ja eihän mulla muuta olekaan kuin aikaa.



Vuotta myöhemmin, Reunansyrjässä

Sami tuli pyyhe ympärillään saunatauolle Juvosten talon pihalle ja katsoi pienen soratien takana alkavaa sankkaa metsää. Se, mikä hänestä oli täällä Reunansyrjässä erityisen hienoa oli metsä. Metsä, ja kuinka se peitti horisontin. Helsingissä Samin käsitys metsästä oli ollut ohuet kaistaleet kuutiokompleksien välissä. Ohuet, ja onnettoman matalat. Niin sanottu metsä ei koskaan pystynyt peittämään niitten takana nousevia uusia ja aina uusia, paljon puita korkeampia asumismassiiveja. Täällä oli toista. Helsingissä maiseman valtaa piti harmaa betoni. Täällä vallassa oli loputon metsä joka sulki suojaansa siellä täällä olevat ja maisemaan sulautuvat ihmisasumukset. Ihmisasumukset joissa oli tilaa. Samilla oli käytössään Juvosten koko sadankahdenkymmenen neliön talo ja hänellä itsellään oli vielä lisäksi parinkymmenen neliön oma huone.

Eino saapui myös saunatauolle kroppa höyryten. Hän oli kova löylymies. Sellainen oli tullut Samistakin kun hän oli lopultakin päässyt kokeilemaan saunaa muuallakin kuin viestimen näyttöruudulla. He joivat itse tehtyä olutta, polttelivat itse viljeltyä kessua ja Sami mietti tässä rauhallisessa hetkessä että kaikki on niin kovin suhteellista. Helsingin kuutioasuntohelvetissä hän oli lainkuuliainen kansalainen mutta siitä huolimatta yhteiskunnan silmissä tarpeetonta jätettä joka oli pidettävä nippa nappa hengissä. Täällä Reunansyrjässä hän oli yhteiskunnan näkökulmasta rikollinen. Olihan hän sentään oppipoikana ammattimaiselle viinanpolttajalle sekä laittomien aseitten ja patruunoitten välittäjälle. Mutta kas, täällä hän oli kuitenkin arvostettu yhteiskunnan jäsen. Pienyhteiskunnan. Reunansyrjän. Paikan jossa tehtiin sitä, ja vain sitä mille oli tarvetta. Juvosten – ja nyt Saminkin – tuotteille oli aina kysyntää.

Kun Eino oli soittanut hänelle vuotta aikaisemmin, ei Sami ollut harkinnut hetkeäkään. Oli vain ilmoittanut asiasta äidilleen sekä Japelle ja Heselle jotka kaikki olivat toivottaneet onnea ja kannustaneet lähtemään. Kyyti järjestyi erään rekkakuskin mukana Naakkamoon saakka josta Eino oli hakenut Samin sitten mönkijällä. Eino ja Liisa olivat osoittautuneet oikein mukaviksi ottovanhemmiksi. Tai eivät he kyllä itse mieltäneet itseään sellaisiksi, sillä heidän oma poikansa oli jo aikamies ja toimi rakennusmestarina asuen pääosin Riihimäellä. Lähinnä Juvoset puhuivat perinteen ja elämän jatkamisesta. Vaikka Liisa aina naureskelikin että edistyksellinen Liittovaltio on päässyt siihen tilaan että huutolaisuus on tullut takaisin.

He puhuivat myös reservistä. Ihmisreservistä. Ja siitä, että aikanaan – kun Liittovaltio romahtaa omaan mahdottomuuteensa – ja etnot saavat aikaan lopullisen anarkian, on Pimeitten Maitten ihmisten aika tulla ja korjata tilanne. Siksi tarvittaisiin lisää innokasta ja osaavaa nuorta väkeä. Aivan vielä ei ollut aika. Mutta se tulisi. Eino oli sanonut usein:

- Ne siellä nomenklaturassa ovat eloita. Me olemme morlokkeja. Ne vaan eivät vielä tiedä sitä. Aikanaan ne sen huomaavat. Kun me pelastamme ne niiltä toisilta morlokeilta. Jotka ne asiakseen ja typeryyttään hankkivat tänne.

Sami oli ollut nopea oppimaan. Se ihmetytti häntä itseäkin. Yleismies Jantunen oli ollut piilossa kuutioasukkaan ruumiissa ja mielessä ja kun se pääsi irti, ei se malttanut millään lopettaa tekemistä ja oppimista. Eino oli itsekin kova tekemään mutta joutui välillä toppuuttelemaan innokasta nuorta miestä.

- Ptruuu… tehdääs tulet välillä ja keitetään saikat…

Eino oli laittanut Samin pyynnöstä myös Japen ja Hesen asian etenemään. Varmaan heillekin löytyisi sopiva ja halukas perhe. Jos ei juuri nyt Reunansyrjästä niin lähiseuduilta kumminkin. Tyrellistä, Heukensaaskista tai Paljasvedestä. Teme puolestaan oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin yliannostukseen.

Nyt Eino ja Sami istuivat saunatauolla ja Eino sanoi jotain joka sai huomattavaa itsevarmuutta itselleen keränneen Samin punastumaan kuin pikkupoika:

- Sinä Sami olet kelpo poika… tai no, mieshän sinä jo… miehen aikeissa… miehen meiningillä… meinaan, sinä taidat olla iskenyt silmäsi siihen Vilmaan. Siihen nättiin ja mukavaan typykkään joka tuli Helsingistä Saastamoisille samoja aikoja kuin sinä meille.

- Häh… no joo… mutta mistäs sinä… kuinkas sinä…

- Häh-hää, kyllä tässä iässä jo tämmöset asiat huomaa. Paina poika päälle vaan. Olen meinaan jutellut asiasta Saastamoisten kanssa ja he ovat huomanneet että mielenkiinto on molemminpuolista. Ajattelin antaa tämän pienen vinkin niin ei mene asian kanssa aika turhan nyhjäämiseen. Te sopisitte hyvin toisillenne. Niin kuin olet huomannut ja oppinut, niin täällä se elämä on. Tätä se on, eikä mitään kuutiossa katseltua Euroverkon pervoilua ihannoivaa citypaskaa. Ihminen on yksistään ehkä vahva. Mutta kaksi ihmistä yhdessä on jo linnake. Ja täällä jos missä kaivataan perheitä. Koko Reunansyrjä on tukenanne. Vaikka te vielä nuoria olettekin. Parempi naida kuin palaa, hjuu, parempi naida kuin palaa… mennäänks löylyyn?

Mennään vaan, totesi Sami, tyhjensi oluthaarikan, nousi ylös Vilman kuva mielessään ja tuumi että hän vapautui vuosi sitten elinkautisesta tyhjyydestä elämään jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Se askel kannatti ottaa.

Vilma olisi se seuraava askel. Sami tiesi uskaltavansa ottaa senkin. Hänessä vielä oleva poika antoi mielellään tietä miehelle. Miehelle, joka katsoi eteenpäin ja tiesi mihin suuntaan kulkea. Ottaa sen seuraavan ratkaisevan askeleen. Ja kantaa sen askeleen tuoman vastuun. Hän kantaisi sen iloisena sillä eihän elämä kuutiokaupungissa ollut koskaan antanut hänelle vastuuseen edes mahdollisuutta.



Kirjoitus on jatkoa seuraaville kirjoituksille:




sunnuntai 14. lokakuuta 2018

ANTERO LÄRVÄNEN JA FAKTISTIT


- Hyvää päivää, arvoisat kuuntelijat näiltä Pinnanmaan mäkisiltä tasankomailta. Olette Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä joka koskee saamaamme hälyttävää tietoa. Suomalaista yhteiskuntajärjestelmää on nimittäin uhkaamassa kasvava ja alati voimistuva taho. Asiaa selvittää meille tarkemmin puhelinhaastattelussa vanha tuttavamme eli saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä vähän helvetin korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Tervetuloa suoraan lähetykseen, Lennipirkitta.

- Kiitos, Antero. Näin alkuun haluaisin täsmentää että uhka ei kohdistu varsinaisesti yhteiskuntajärjestelmään itseensä vaan sen tärkeimpään osaan eli feministis-utopistisesti määriteltyyn yhteiskunnalliseen ideaaliin.

- Kuka tai ketkä tämän ideaalin ovat määritelleet?

- Feministit, valtamedia sekä yliopistollisen yhteiskuntatanhuamisen ammattilaiset. Eli muun muassa minä.

- Ja mikä tämä alati kasvava uhka sitten on?

- Ihmisryhmittymä jota kutsumme faktisteiksi.

- Mitä tämä ”faktismi” tarkalleen ottaen tarkoittaa?

- Että voisin selvittää asiaa tarkemmin minun täytyy käydä ensin hieman läpi feministis-utopistisesti määriteltyä yhteiskunnallista ideaalia. Sehän perustuu tiettyihin kyseenalaistamattomiin perusoletuksiin. Ensimmäinen on tietenkin oletus ihmisten universaalista samanlaisuudesta. Eli tänne saapuva esim. arabitaustainen parikymppinen miesoletettu on täysin samanlainen kuin suomalaiset yleensä. Hän ei ole rasite taloudellisesti, hän ei missään nimessä ole mikään elintasosiirtolainen, hänestä sukeutuu ammattitaitoisena ihmisenä hyvin nopeasti yhteiskunnalle välttämätön nettoveronmaksaja ja ennen kaikkea hän ei syyllisty väkivalta- ja seksuaalirikoksiin yhtään sen enempää kuin varsinaiset suomalaisoletetut. Hän ei ole velvollisuus eikä rasite, vaan hän on välttämätön voimavara jota ilman suomalainen yhteiskunta tukehtuu impivaaralaisuuteensa ja osaamattomuuteensa.

- Toinen perusolettamus on se, että ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi suomalaisten hiilijalanjälkeä erityisesti haja-asutusalueilla ja teollisuudessa on rajoitettava ankarasti radikaalein hallinnollisin ja verotuksellisin keinoin. Myös pakkokeinoin. Lisäksi lihansyönti täytyy lopettaa. Yhtä lailla pakkokeinoin. Kuitenkaan tämä ei saa vaikuttaa jatkuvasti kasvavaan kehitysmaalaiseen maahanmuuttoon sillä se on itsessään välttämätön ja väistämätön rikkaus eivätkä nämä kaksi asiaa ole millään tavoin verrannollisia keskenään. Niitä ei saa verrata keskenään. Niitten keskenään vertaaminen on vihapuhetta.

- Kolmas perusolettamus on tietenkin se, että sukupuolia ei ole olemassakaan ja ajatus ihmisten jalkovälien erilaisista värkeistä on vain patriarkaalisen yhteiskunnan aikaansaamaa massiivista sumutusta, etten sanoisi tussutusta ja mulkutusta. Sukupuolia on olemassa ainoastaan niissä rajoitetuissa ja tarkasti määritellyissä tapauksissa joissa naisoletetut voivat nostaa egoaan uhriutumalla julkisesti patriarkaatin aikaansaaman maskuliinisen sorron ikeen alla. Ja se sortohan on toteennäytetty jo sillä että sen väitetään olevan olemassa. Muuta todistusta ei tarvitakaan ja muitten todisteitten vaatiminen on jo itsessään kiistaton todiste sortavasta maskuliinisesta järjestelmästä.

- Se patriarkaatti kylläkin elättää nimenomaan tuon feministis-utopistisen uhriutuvan naisjoukon joka ei tee itse mitään varsinaista työtä ja nuo oletuksethan ovat muutenkin täyttä tuubaa.

- Tulisihan sinun Antero ymmärtää, että tuubakin on vain sosiaalinen konstruktio. Kyse on vain siitä, kuka sen saa määritellä. Minä saan. Rosa saa. Johanna saa. Veronika saa. Sinä et. Ja tästä päästäänkin niihin faktisteihin. Feministis-utopistiset perusolettamukset ovat dogmin asemaan nostettuja pyhiä, viisaita ja ennen kaikkea kyseenalaistamattomia opinkappaleita. Ja nuo perkeleen faktistit ovat menneet ja törkeästi kyseenalaistaneet ne. Kerta toisensa jälkeen. Kyseenalaistaneet sellaista mitä ei kertakaikkiaan saa kyseenalaistaa. Ennen kaikkea ne ovat kyseenalaistaneet feministis-utopistien hallussaan pitämän ehdottoman asioitten määrittelyvallan.

- Tarkoitatteko siis että nuo faktistit valehtelevat?

- Enhän toki. Vaan ne ovat vielä härskimpiä. Ne puhuvat totta. Nakertavat aikaansaamaamme kaunista yhteiskunnallista tilataideteosta pala palalta kappaleiksi esittämällä kiusallisia faktoja ja tilastoja. Faktoja ja tilastoja joita ei edes voi perustella nurin jolloin meille jää jäljelle vain faktan esittäjän henkilökohtainen demonisoiminen ettei faktaa kuunneltaisi vaan päiviteltäisiin kuinka kauhea ihminen tuo faktisti on. Jos faktistien ääntä ei saada vaimennettua niin se tietää pahimmillaan sitä, että feministis-utopistisesti määritelty yhteiskunnallinen ideaali murskautuu. Ja se puolestaan tietää murskautumista myös meille siihen uskoville ja siitä elantomme saaville. Sillä eihän meillä ole muuta.

- Faktat ovat meille aivan liian raakoja ja realistisia että me voisimme pohjata elämämme periaatteet sellaisiin. Lisäksi faktat vaativat opettelua ja asioihin perehtymistä emmekä me osaa, eikä meitä kiinnosta opetellakaan muuta kuin iskulauseita. Emmekä me myöskään osaa tehdä mitään varsinaista työtä, niin kuin itsekin totesit. Kaikkein kauheinta on se pelko että faktistien vastuuttomasti esittämien faktojen myötä yhteiskunta herää hoksaamaan että me tavallisten kansalaisten elättämät feministi-utopistit olemme nyt ja olemme aina olleet aivan turhaa ja tarpeetonta porukkaa joka on jostain kumman syystä nostettu ansiottomalle jalustalle. Herää hoksaamaan että me olemme pelkkä nykyajan väkisin kasattu pyramidi joka on olemassa vain ja ainoastaan itsensä vuoksi.

- Jaa-a… nyt kieltämättä hahmotan faktismin ja sen feministis-utopistisesti määritellylle yhteiskunnalliselle ideaalille aiheuttaman kiistatta erittäin vakavan uhan. Ja myös sen, että puolestaan varsinaiselle utopiavapaalle toimivalle yhteiskunnalle faktistit ovat lähinnä välttämätön ja viimeinen pelastusrengas. En siis suinkaan ihmettele, että te koette faktistit niin suurena uhkana.

- Niinhän minä koen. Niin minä kuin kanssasiskoni. Sillä ymmärräthän sinä Antero että toimivan yhteiskunnan ylläpitämisellä ei ole merkitystä. Se on yhdentekevää. Ainoastaan feministis-utopistisesti määritellyn yhteiskunnallisen ideaalin sekä sen ylläpitämisestä elantonsa saavien ihmisten asemalla ja loputtoman nälkäisellä egolla on merkitys. Siksi faktistien harjoittama vastuuton totuudenpuhuminen on saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä.

- Ymmärrän kertomanne perusteella että te itsekin tunnustatte kyseisen feministis-utopistisesti määritellyn yhteiskunnallisen ideaalin pohjautuvan pelkkään valehteluun.

- Niin no… teknisesti ottaen kyllä. Mutta itse käyttäisin mieluummin termiä ”vastuullinen valehtelu”. Onhan meinaan jo olemassa sananvapautta täydentävä ja ennen kaikkea rajoittava termi ”sananvastuu”. Miksei siis olisi myös totuutta täydentävä ja rajoittava termi ”totuusvastuu”? Jota sitten toteutetaan vastuullisella valehtelulla.

- Saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä vähän helvetin korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitän teitä lämpimästi tästä syväluotaavasta haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirrämme lähetyksen paikallisration rutioon. Hei äänimiehet! Sitten ei muuta kuin olat ja virrat pois vehkeistä ja lössi kohti Lällävettä.

Hösse: Vaan nyt kun minä makustelen tuota termiä ”faktisti” niin se alkaa maistua koko aika paremmalta. Suorastaan mummivainaan pullalta. Härregyyd, mehän ollaan koko hela remmi ihan selviä faktisteja.

Pertta: Joo, ja tiedostavalla ihmisellähän on vaikeaa erottaa termiä ”faktisti” termistä ”fasisti” joten kun hän kuulee puhuttavan faktismista niin aivorele lyö päälle välittömän joukkorääkymismoodin ja tiedostaja näkee oikean kainalon tuulettajia joka ristuksen mutkassa.

Antero: Häpeämättäminä faktisteina varmaankin irtisanoudumme sekä vastuullisesta valehtelusta että muustakin vastuullisuudesta joten lyömme Lällävedellä saunan pesään vastuuttomasti pienhiukkasia aiheuttavia klapuja ja tuhoamme samalla julmasti ja säälimättä kaikkien intialaisten hengitysilman.

Hösse: Joo, eikä meitä juuttaita tosiaan edes hävetä. Me kun ollaan paatuneita faktisteja. Ja saunatauolla voidaan sitten katsella valtakunnallisesta haittamediasta riippumatonta tosi-tv:tä. Nyt on meinaan hanhiparvien muuttoaika. Nehän menee taas kertaalleen Lälläveden yli ja varsinkin niillä valkoposkihanhilla on aina kovasti asiaa.

Pertta: Ja jos oikein tarkkaan kuuntelee niin niitten pulinahan muistuttaa kovasti feministis-utopistisen lauman ammatti- ja tapaloukkaantuvaa rääkymistä. Hanhilla on tosin se huomattava etu että niitten pulinasta ei varsinaisesti ymmärrä mitään. Voi kuunnella naama hymyn tirrillä eikä ota yhtään päähän. Feministis-utopistien pulinan taas valitettavasti ymmärtää.



torstai 11. lokakuuta 2018

AJATUSAKROBATIAA


Mainion Ryppy & Reikä-sarjakuvan kommenttiosiossa käytettiin punavihreästä logiikasta osuvaa termiä ”ajatusakrobatia”. Sehän ilmenee esim. niin että #metoo-hysterian myötä kyseiset ammatti- ja tapaloukkaantujat nostavat metelin liian pitkään viipyvästä VHM:n katseesta mutta jättävät totaalisesti ajattelunsa ulkopuolelle etnisesti edistyksellisen joukkoullatusseksin.

Tuoreimpana esimerkkinä punavihreästä ajatusakrobatiasta voidaan pitää kansanedustajaoletetun Anna Kontulan kahta tuoretta avautumista.

1. Yhdeksäs lokakuuta Kontula vaatii että kapitalistisesta yhteiskuntajärjestelmästä on luovuttava ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi. Hotellin respassa ei nyt käsitellä sitä mitä Kontulan fanittamaan sosialismiin siirtyminen on saanut maailmanhistoriassa aikaiseksi. Todetaanpahan vain että hän on selkeästi hyvin, hyvin huolissaan ilmastonmuutoksesta.

2. Kaksi päivää myöhemmin, 11. lokakuuta hän ilmoittaa tukevansa laittomien maahanmuuttajien piilottamista Suomessa. Kontula tietää oikein hyvin että kyseiset laittomat maahanmuuttajat tulevat juuri väestöräjähdysalueelta ja että väestöräjähdys on ihmiskunnan ongelmista se polttavin. Hän on jatkuvasti kannattanut haittamaahanmuuttoa eikä hyväksy sen rajoittamista. Vaikka kyseiset haittamaahanmuuttajat Suomeen tullessaan kymmenkertaistavat sen hiilijalanjälkensä joka on taas punavihreässä ajattelussa pahempaa kuin Herrasta Perkeleestä.

Tällainen tavallinen, insinööritodellisuudessa elävä raappahousujätkä hyvin helposti päätyy johtopäätökseen että noissa Kontulan kahdessa peräperää tulleessa avautumisessa on lievää suurempi ristiriita. Tuleepa mieleen ajatus että kyseinen henkilöoletettu hankkii bensaa tulipalon sammuttamiseen ja ihmettelee kun häntä ei oteta vakavasti.

Mutta raappahousujätkä ei ymmärrä punavihreän ajatusakrobatian logiikkaa. Kohdat 1 ja 2 ovat molemmat asioita joista vaahtoaminen saa aikaan hyvää ja osallistuvaa punavihreää mieltä. Niissä ei ole mitään ristiriitaa jos ristiriidan kieltää olevan olemassa, unohtaa koko kysymyksen ja alkaa vaahdota suomalaisen haja-asutuksen maailmaa tuhoavista päästöistä.

Ehkä punavihreät ajatusakrobaatit ovat niitä maailman onnellisimpia ihmisiä. Hehän ovat täydellisesti vapauttaneet itsensä logiikan kapeista ajattelurajoista.



keskiviikko 10. lokakuuta 2018

HÄPEÄRANGAISTUS


Eli ymmärrysharjoitus aiheesta Kiinan kulttuurivallankumouksen kaiut suomalaisessa haittamediassa

Hotellin respassa ollaan seurattu näitä kaikenkarvaisia poliittisia ns. keskusteluohjelmia jo pitkään ja niissä on aistittavissa samanlaista väärinajattelijoihin kohdistuvaa hysteriaa kuin Kiinan kulttuurivallankumouksessa aikanaan. Nykymuotoisten ”keskustelu”-ohjelmien lähtölaukaus oli varmaankin se pressiklubi vuonna 2009 jossa Jussi Halla-ahoa yritettiin urakalla mediateloittaa. Jos kyseisissä ohjelmissa on mukana kansallismielisiä ihmisiä niin termi keskustelu voidaan esittää hyvin perustellusti lainausmerkeissä sillä kyseessähän ei ole keskustelu vaan jonkunlainen tuomio- ja anteeksipyytämisen vaatimistilaisuus josta on pyritty saamaan aikaan julkinen häpeärangaistus väärien mielipiteitten ja ennen kaikkea utopiaan sopimattomien faktojen vuoksi. Faktojen, joilla kansallismielinen mediateloitettava syyllistyy synneistä suurimpaan eli perustelee nurin utopistisen toimittajan utopistisen maailmankuvan ja samalla – myös hyvin perustellusti – kyseenalaistaa kyseisen toimittajan henkilökohtaisen aseman median kontrolloimattoman sananvallan käyttäjänä. Ja sehän on tietysti myös mitä syvin henkilökohtainen loukkaus.

Nykyisen haittamediamme mieluisin maali on tietenkin Laura Huhtasaari. Jussi Halla-ahoa haittamedia on oppinut hieman varomaan sillä heppu panee faktoilla toimittajapolitrukit nippuun ja on muutenkin yli kymmenen vuoden aikana kehittänyt itselleen jo niin mursunnahkaisen perseen että hän ei päällerääkymisestä hätkähdä eikä varsinkaan mene hämilleen. Toimittajien kannalta nämä julkiset häpeärangaistustilaisuudet eivät – heidän kannaltaan valitettavasti – sinänsä onnistu vieläkään sataprosenttisesti sillä hyökkäyksen kohteella on – ainakin vielä toistaiseksi – edes jonkunlainen oikeus puolustautua.

Näillä fanaattisilla utopistitoimittajillamme on maassamme täydellinen mediavalta ja heidän väärinajattelevia faktisteja kohtaan tuntemansa viha suorastaan tirskuu kun sitä katselee. Mieleen juolahti ajatus että kuinkas olisi jos seurattaisiin heidän kaipaamaa Kiinan kulttuurivallankumouksen tietä ja heillä olisi mediavallan lisäksi myös täysi tuomio- ja toimeenpanovalta?

Kuinka nämä nykyisin vielä keskusteluohjelmiksi naamioidut häpeärangaistustilaisuudet menisivät ilman turhaa keskustelua?

Lähetyksen tulisi olla tietenkin suora mutta pelkkä televisiolähetys ei varmaan riittäisi. Ilman muuta tarvittaisiin samanhenkinen hysteerinen yleisö. Sitä löytyy ilman muuta, sillä johan yksi ainoa Olli Immosen facebook-kirjoitus keräsi parikymmentätuhatta fanaatikkoa yhteen tilaan. Ulkotilat eivät lähetykseen sinänsä käy, ainakaan kesän ulkopuolella sillä niissä suomalaiselle social justice warriorille saattaisi tulla kylmä. Ehkä oikea paikka olisi Hartwall-areena jossa järjestettävään julkiseen häpäisytilaisuuteen myytäisiin lippuja hintaan 20 € ja lippujen myyntitulot tilitettäisiin lyhentämättöminä Joukkorääkyvät LGBTQTiiTyytyttäjät ry:lle. Luonnollisesti tapahtumassa alkoholitarjoilu pelaisi.

Epäilemättä Hartwall-areena olisi täynnä ja noin 13.000 ihmistä näkisi kun lavalle tuotaisiin huonosti istuvissa vaatteissa Jussi Halla-aho ja Laura Huhtasaari. Molemmilla olisi kaulassa kyltit. Jussin kyltissä lukisi ”Unelman Vihollinen”. Hänet pakotettaisiin kumartumaan niin syvään kuin mahdollista ja hän sanoisi mikrofoniin:

”Olen tietoisesti syyllistynyt faktojen käyttämiseen unelman ja utopian vastaiseen toimintaan. Ymmärrän nyt toimintani rikollisuuden ja olen valmis kärsimään sen rangaistuksen joka minulle nähdään hyväksi langettaa. Pyydän anteeksi kaikkea elämääni ja toimintaani.”

Laura Huhtasaaren kyltissä lukisi puolestaan ”Unelman Petturi”. Hän kumartaisi yhtä lailla syvään ja lausuisi:

”Olen tietoisesti syyllistynyt faktojen käyttämiseen unelman ja utopian vastaiseen toimintaan. Ymmärrän nyt toimintani rikollisuuden ja naiseuteni tekee sen vielä vastenmielisemmäksi. Oikea nainen – vaikkei sukupuolia olekaan –  ei toimi feministis-monikultturistista unelmaa ja utopiaa vastaan. Se on luonnotonta ja tekee minustakin luonnottoman. Olen valmis kärsimään sen rangaistuksen joka minulle nähdään hyväksi langettaa. Pyydän anteeksi kaikkea elämääni ja toimintaani.”

Varmaankin tässä vaiheessa yleisöstä alkaisi kuulua hysteerisiä ”kuolema faktisteille”-huutoja mutta ehkäpä viisaat ja valtaapitävät toimittajapolitrukit tuumisivat että kulttuurivallankumous vaatii nimenomaan hyviä ja oikeudenmukaisia häpeärangaistuksia ja tyytyisi niihin. Mitä ne sitten mahtaisivat ollakaan? Ihminen on hyvin kekseliäs toisen ihmisen nöyryyttämisessä. Varsinkin jos hän on siihen toiseen ihmiseen nähden valta-asemassa. Mitä lukija ajattelisi siitä tilanteesta että noilla fanaattisilla haittamedian toimittajilla olisi ehdoton valta?



Lukijalle: Minä aika ajoin väsyn tähän blogin pitämiseen. Tuntuu siltä että ei tästä ole mitään hyötyä. Mutta toisaalta ajatus siitä että voin omalta – hyvin pieneltä – osaltani jarruttaa sitä kehitystä että haittamedian utopistiset fanaatikot saavat ehdottoman vallan auttaa osaltaan jaksamaan. Kiitos blogikollegalleni Vasarahammerille inspiraatiosta.

maanantai 8. lokakuuta 2018

KOLMASTOISTA EPISTOLA


Ja jatketaanpa sitten siitä mihin kahdestoista epistola loppui:

*

Lännen Median päätoimittajalle Matti Posiolle tuli henkinen pipi kun Puolassa rajavartiosto tarkasti hänen paperinsa vaikka ei oltu edes rajalla.



Itse asiassa kyseinen tila on ollut Euroopan normaalitila ennen nykyistä häiriötilaa ja itsenäisessä maassa – niin kuin esimerkiksi Puolassa – rajavartiosto saattaa kysellä vieläkin ulkomaalaisten papereita. Se kun on turvallisuusviranomainen. Näin oli aikanaan – ei kovin kauan sitten – Suomessakin ja silloin ulkomaalaiset huomattavasti vähemmän murhasivat, pahoinpitelivät ja raiskasivat kantaväestöä. Kyseinen Posio toteaa vielä:

Demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio. Nämä kolme ovat kiistattoman hyviä tavoitteita. Olen kasvanut niitä kannattamaan varauksetta.

Mehän ollaan molemmat tuosta asiasta samaa mieltä. Tosin ehkä koemme asian hieman eri tavalla. Lukija voi keskenään miettiä, että kumpi ajattelee asiasta realistisemmin. Kyseinen Posio edustaa utopistista haittamediavaltaa.

*

Aikaisemmassa epistolassa mainittu Ruotsissa tapahtunut autojen tuhopolttoaalto sai myös  KRP:n rikoskomisario Antti Hyyryläisen toteamaan että ongelma on leviämässä Suomeenkin. No totta munassa on ja täällä voiman pimeällä puolella on pian parikymmentä vuotta tiedetty siihen syykin. Eikä se syy puhu suomea. Mutta kuinkas olikaan asiaan liittyvä kuivan maan meriselitys:

Hyyryläisen mukaan katujengien syntyä selittävät ennen kaikkea sosiaaliset olosuhteet. Usein konfliktialueilta tulevat maahanmuuttajat kokevat jengien tarjoamat mahdollisuudet yhteiskunnan vaihtoehtoja houkuttelevimpina.

Palataan 1990-luvulle ja silloiseen Suureen Lamaan. Silloin hyvin monen, kymmenien, ehkä satojen tuhansien suomalaisten ”sosiaaliset olosuhteet” romahtivat ja tilanne on jatkunut siitä eteenpäin samanlaisena. Missä ovat ne syrjäytyneitten suomalaisten polttamat autot ja rikollisjengit? Tässä on ollut kohta kolmekymmentä vuotta aikaa odottaa niitä. Niitä muutamaa Antifan elämysmatkailevaa leikkipartisaania ei lasketa tähän mukaan.

Asiaan liittyen suvaitsevaisten pehmolelu Nasima Razmyar veti porot nokkaansa ja totesi että mitään riskilähiöitä ei Suomessa ole olemassakaan. Pitänee paikkansa. Samoin kuin ei ole murhia, tappoja, raiskauksia, ryöstöjä ja pahoinpitelyitä ja joka ristuksen (anteeks mohammedin) islamilainen työskentelee Suomessa yksityisellä sektorilla ja tienaa verorahoja suomalaisten vanhustenhoitoon niin merkeleesti. Mutta Nasima saa puhua mitä lystää sillä hän on pehmolelu. Mahtaako hän muuten itse tajuta sitä?

*

Elokuussa myös puolustusvoimatkin menivät mukaan biodynaamiseen parsailuun ja varusveijareille tarjotaan kaksi kertaa viikossa pelkkä kasvisruoka. Syynä on se, että muuten ei maailma pelastu mikä tietysti nostaa PV:n vastuualueen alkuperäistä toteuttamista totutusta hieman suuremmaksi. Asiasta uutisoitiin näin:

Armeijaan tulee pakollinen kasvisruokapäivä joka viikko – syynä terveellisyys ja ilmastonmuutos.

Ehkä PV:n muuten kannattaisi siirtyä kuljetuspuolella takaisin hevosvetoon sillä armeijan dieselkäyttöiset koneet hörppäävät melkoisen määrän löpöä ja savuttavatkin, piru vie. Asiaan liittyvässä uutisoinnissa todettiin että kyseinen ns. uudistus ei sinänsä tullut perinteisen varusveijarin vaatimuksesta:

Ruotuväki-lehden viime vuonna tekemän selvityksen mukaan Suomen noin 20 000 varusmiehestä vain 88 on kasvissyöjiä.

Asiaan liittyvässä uutisoinnissa piti ilman muuta esittää hyvin, hyvin perinteinen suomalainen varusveijari:



*

Elokuussa hallituksemme myös taas kertaalleen määritteli haittamaahanmuuton välttämättömäksi työperäiseksi maahanmuutoksi:

Hallitus aikoo poistaa Suomeen tulevilta ulkomaalaisilta neljän kuukauden työskentelyvaatimuksen, joka on tähän asti ollut edellytyksenä sosiaalitukien saamiselle.

Neljän kuukauden sääntö otettiin käyttöön 2004, kun EU laajeni Baltiaan ja ay-liike pelkäsi Baltiasta tulevan halpatyövoimaa Suomeen.

Aikarajan poistoa hallitus perustelee halulla parantaa työntekijöiden yhdenvertaisuutta ja lisätä Suomen houkuttelevuutta työperäisen maahanmuuton kohteena.


Myös pelkästään Suomeen pysyvästi asumaan tulevat ihmiset, kuten opiskelijat ja oleskeluluvan saaneet, olisivat heti oikeutettuja sosiaaliturvaan.

Sillä ei olisi merkitystä tuleeko muuttaja EU:sta vaiko EU:n ulkopuolelta.

Keitähän ne sosiaalituet oikein mahtavatkaan houkutella? Tästä tulee mieleen se noin kymmenen vuotta vanha kuva:



Tulee muuten muistuttaa että jos kyseinen lapseksi tulkittu on huostaanotettu – niin kuin ikävän usein on – niin se summa ei ole 57.000 euroa vaan noin 120.000 euroa per vuosi. Arvatkaas kuka maksaa?

*

Elokuussa sitten kaksi elintasosiirtolaista tappoi puoliksi kuubalaisen saksalaisen. Tavalliset saksmannit totesivat että tämähän riittää ja pistivät pystyyn laajan väkivallan vastaisen mielenosoituksen. Mielenosoitus meni rauhallisesti mutta kuinkas asiasta uutisoikaan valtakunnallinen haittamediamme? No, otetaan esimerkiksi vaikkapa Helsingin Pravda:



Kalavale, eiku anteeks Kaleva pani vielä paremmaksi:



Hyvin nopeasti kävi ilmi että haittamedia puhui satua ja suhinaa mutta vieläkään se ei ole vaivaantunut korjaamaan tietoisesti tehtyä valehteluaan. Muistutetaan siitä että haittamedian päätoimittajat julistivat vuonna 2016 näin:

Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme.

Onko haittamedia puuttunut tietojen tahalliseen hämärtämiseen ja vääristämiseen?

*

Kun sitten siirryttiin syyskuun puolelle niin vihreitten meppi Heidi Hautala toi meille tavallisille raappahousuoletetuille helpottavan tiedon:

Puhe Afrikan väestöräjähdyksestä on vanhanaikaista, ei ole mitään väestöpommia. On vain valtavaa köyhyyttä ja osattomuutta.

Hotellin respassa muuten luullaan että Hautala ihan oikeasti uskoo siihen mitä julistaa. Itselleen valehtelu on yksi taitolajeista vaativimpia ja vihervasemmistolaiset ovat sen mestareita.

*

Niin sanotut järjestelmää ylläpitävät asiantuntijat Martin Scheinin ja Juha Lavapuro varoittelivat kansallismielisten noususta:

On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että populistiset liikkeet valtaan päästessään käynnistävät hiljaisen vallankaappauksen, jossa niin tuomioistuinlaitos kuin tiedotusvälineet ja muut kansalaisyhteiskunnan kriittiset instituutiot otetaan askel askeleelta mahdollisimman tarkkaan kontrolliin.

Enemmistön asemaan päässyt autoritaarista asemaa tavoitteleva puolue voi ottaa tuomioistuinlaitoksen haltuunsa.

Hotellin respasta todetaan tähän että Suomessa niin tuomioistuinlaitos kuin tiedotusvälineet ja muut kansalaisyhteiskunnan kriittiset instituutiot on jo otettu järjestelmäpuolueitten mahdollisimman tarkkaan kontrolliin. Kontrolliin joka ei hyväksy muuta ideologiaa kuin monikultturismin ja federalismin. Tähän sopii kommentiksi ehkä eräs kuva:



Oliskohan kukaan 1970-luvulla eli ”brezhneviläisyyden aikana” kuvitellut että vaikkapa Irwin Goodman tai Sleepy Sleepers olisi saanut tuomioita musiikistaan?

*

Syyskuussa hotellin respassa törmättiin uuteen feministiseen suosikkitermiin ”toksinen maskuliinisuus”. Jopa jonkun Cheekin keikalla ”toksinen maskuliinisuus rehotti”. Ainakin Helsingin Pravdan mukaan. Herra nähköön jos ne olisivat arvostelleet Motörheadin keikan. Noin äkkiselittämällä toksinen maskuliinisuus on siis sitä, että feministit määrittelevät sen, mitä miehet ovat, mitä niitten pitäisi olla ja ruikuttavat siitä kun ne eivät ole sellaisia kuin miesten pitäisi heidän mielestään olla. Toisin sanoen kyseessä on lähinnä hysteeristen akkojen kotkotuksista. Aikanaan sellaiset harrastivat jotain spiritismiä ja sotkivat pääosin vain oman päänsä. Yle tietysti on innokkaasti mukana toksisessa maskuliinisuudessa:



Asian määritteli tietenkin nainen, Oulun yliopiston akatemiatutkija Tuija Huuki joka näyttää myös inhoavan ns. insinööritodellisuutta todeten:

Saat isompaa palkkaa siitä, kun painat paperitehtaalla nappia ja huolehdit koneesta, kuin siitä, että olet päiväkodissa ja huolehdit elävästä ihmisestä. Kyse lienee paitsi logiikasta, jossa tuottavuus määrittää työntekijöiden palkkaa melko paljon, myös siitä, että miehisyyttä ja miehiseksi katsottuja asioita on arvostettu ja arvostetaan enemmän.

Me toksisesti maskuliiniset miehet ihan oikeasti arvostamme päiväkodissa työtään tekevää naista mutta samalla me ymmärrämme että se paperitehtaan jätkä ihan oikeasti elättää tämän naisen. Sillä sen palkan todellakin määrittää tuottavuus ja päiväkodissa työskentelevä nainen saa palkkansa verovaroista. Siks toiseks kukaan ei ole kieltänyt naisia kouluttautumasta paperimieh… totanoin henkilöksi tai ahtaajaksi. Sama koskee kyseistä naispuolista akatemiatutkijaa. On tietysti paljon helpompaa puhua tekemisestä kuin varsinaisesti tehdä jotakin.

*

Mitä tulee ”rodullistettuun feministiseen” keskustelukulttuuriin niin otetaanpa esille ”Feministinen ja anti-rasistinen kansalaisjärjestö FEM-R joka toimii rodullistettujen ehdoilla” ja katsotaan hieman heidän keskustelukulttuuriaan:



Itse asiassa nuo jotakinoletetut ovat oikeassa, joskaan he eivät löydä oman viitekehyksensä ulkopuolisia sanoja. Suomennetaan:

”Jokainen utopiakeskustelu johon osallistuu realisti on erävoitto realismille”.

*
Ja laitetaanpa sitten hieman miespuolista tiedostavaa keskustelukulttuuria:



Muistakaa että me voiman pimeällä puolella ollaan niitä mauttomia öyhöttäjiä.

*

Puhutaanpa sitten horinmummoa espanjaksi:



Kommunismi ei katso kansallisuutta vaan se on sairaus joka näivettää ihmisen aivot rodusta ja kansasta riippumatta. Lääkkeenä sairauteen on mm. työelämässä opittu realismi mutta kaikilla ei ole siihen uranvalintasyistään mahdollisuutta. Kyseinen Manuela Carmena muuten puhuu hieman asiaakin. Tavallaan:

”Ilman maahanmuuttoa meillä ei olisi maailmaa, mikä meillä on.”

Ja kun katsoo nykypäivän Euroopan kehitystä niin sehän pitää valitettavasti paikkansa. Ja senhän ovat saaneet aikaan nämä sankarit ja ihmiset jotka heitä fanittavat.

*

Sitten hieman suomalaisen haittamedian kuvamateriaalia Ruotsin vaaleista. MTV3 näyttää että ketkä Ruotsissa äänestävät ja mitä äänestävät:



Ja sitten hieman tunnelmia Ylen vaalistudiosta joka oli kaivanut paikalle ruotsalaisen yhteiskunnan asiantuntijan:



Sinänsä kun ottaa huomioon Ylen asiantuntijoitten tason yleensäkin niin kyseessä saattoi hyvinkin olla asiantuntijapenaalin terävin kynä.

*

Sitten hieman vihreitä arvoja joita edusti muuan Jani Toivola:



Lisäksi heppu teki veronmaksajien maksamia kouluvierailuja sairaslomansa aikana. Jos kyseessä olisi ollut vaikka joku perussuomalainen niin köyteen tahkottaisiin saiputta välittömästi mutta kyseinen episodi hiljenee nopeasti eikä vihreitä vaadita irtisanoutumaan yhtään mistään koska kyseinen Jani Toivola:

1. On vihreä.

2. Omaa etnisesti edistyksellisen orvaskeden.

3. On homo.

Eli täysi tripla.

Hotellin respassa vaan mietitään asiaa joka on ehkä jäänyt hieman vähemmälle huomiolle eli:

1. Miksi tuo häiskä on yleensä kutsuttu kouluihin puhumaan?

2. Mitä hän on siellä puhunut?

*

Siirrytään syyskuussa esille tulleisiin suojatyöapurahoihin. Niitä kun voi maksaa monessa muodossa. Niin kuin esmes tässä:



Vaan kyllähän sen Jumalakin tietää missä sitä eniten tarvitaan.

*
Jos puhutaan vielä Ruotsin vaaleista niin korkeimmin kunnioitettu pääministerimme Juha Sipilä todisti sen asian minkä raappahousutkin tietää eli hän ei ole asioista ihan kartalla:



Niin. Miksiköhän se nousi? Nythän on ollut merkkejä että kepun maakuntien miehet ovat lopultakin tympiintymässä citykepulaiseen linjaan. Pankaa nyt helvetissä siellä se sisällissota käyntiin.

*

Syyskuussa MTV3 huomasi erään ihmeellisen asian:



Voiko todellakin olla näin? Eikös laittomien aseitten hallussapito ole kielletty? Väittääks MTV3 että ihmiset ajaa ylinopeuttakin? Sehän on kielletty lailla sekin. Ehkä kaikki lailliset aseet pitää takavarikoida niin laki alkaa toimimaan niitten laittomienkin aseitten kanssa? Kyllä se varmaan toimii. Otetaan hemmetissä oppia Ruotsista:



Dalai Lama sitten syyskuussa totesi varsin järkeviä eli ”eurooppa kuuluu eurooppalaisille ja pakolaisten pitäisi palata jälleenrakentamaan kotimaitaan”. Kuinka haittamediamme kommentoi asiaa. No suurinpiirtein näin:


*


Helsingissä on alettu miettimään että pitäiskös maahanmuuttajalasten määrälle kouluissa olla jonkunlainen kiintiö. Johtunee epäilemättä siitä että tietyt koulut ovat anarkian tilassa ja suomalaislapset rääkättävinä. Todellisuus ei miellytä Li Anderssonia joka panee alaleuan väpättämään:



”Yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymiseen herää viimeistään siinä vaiheessa, kun Yle kysyy jos maahanmuuttajalasten määrä kouluissa tulisi rajata kiintiöillä. Onko kukaan pohtinut, minkälaisia tunteita tämä herättää siirtolaistaustaisissa suomalaisissa?”

Ensinnäkin voi todeta että Anderssonin avautuminen kuvaa hyvin suvaitsevais-tiedostavan naisen ajattelumaailmaa. Tunteet ovat tärkeimpiä, tunteet edellä mennään mutkasta lepikkoon ja sen jälkeen syytetään tietä kun se ei ollut siinä miltä tuntui. Toisekseen voi kysyä että onkohan Li koskaan ajatellut tavallisten suomalaisten tunteita?

Miksi hän olisi? Se ei ole muodikasta. Eikä sillä pysty pönkittämään omaa egoaan turvallisissa olosuhteissa toimivana kevytihmisoikeustaistelijana.

Muistutetaan muuten että Anderssonkaan ei puhu enää pakolaisista vaan siirtolaisista. Joskaan hänkään ei uskalla käyttää sitä tosiasiallista termiä elintasosiirtolainen.

*

Muistutetaanpa sitten kunnioitetun sisäministerimme Kai Mykkäsen avautumisesta sananvapaudesta:

Sisäministeri Mykkänen haluaisi puuttua anonyymiin nettikirjoitteluun EU-tasolla – "Sinun pitää tuoda kasvosi esiin, kun osallistut keskusteluun".

Ministerin mukaan yksi syy julkisen keskustelun koventumiseen ovat anonyymit profiilit, joiden kautta levitetään vihaviestejä sosiaalisessa mediassa.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ehdotti viime viikolla Integration 2018 -tapahtumassa, että anonyymiin nettikirjoitteluun pitäisi puuttua Euroopan unionin tasolla vihapuheen torjumiseksi.

Ehdotus anonyymiin nettikirjoitteluun puuttumisesta EU-tasolla ei ole hänen yksityisajatteluaan, vaan sitä on suunniteltu kokoomuksen ministereiden perustamassa vihapuheen vastaisessa hankkeessa.

Hotellin respassa muistutetaan että vallitsevan asiantilan arvostelu johtuu yleensä asioitten vallitsevasta tilasta.
*

Lukijahan varmaankin tietää jätkän nimeltä Paul David Hewson, tosin lähinnä nimellä Bono. Häiskä oli 1980-luvun alkupuolella muusikko kunnes hoksasi olevansa Jeesuksen reinkarnaatio. Kyseinen varajeesus on perustanut yleishyödyttömän One-järjestön ja sen johtaja Jamie Drummond ilmaisi näkemyksiään Euroopasta ja sen tulevaisuudesta:

Afrikkalaiset nuorta energiaa täynnä olevat maahanmuuttajat tulevat ja korvaavat Euroopan seniilit vanhukset

Afrikan väestö on kaksinkertaistunut ja he lähtevät joka tapauksessa liikkeelle joukolla kohti Eurooppaa – ja tämä on hyvä asia.

Eurooppalaisista on tulossa seniilejä ja “tarvitsemme kaiken nuoren energian muuttamaan demografiaa”.

Drummond on oikeassa. Eurooppalaisista on tulossa seniilejä. Ja kyseinen Drummond on siitä hyvä esimerkki.

*

Lukija tietää myös että ns. yliopistollinen yhteiskuntatanhuaminen ei ole enää aikoihin perustunut faktoihin vaan siihen että on haluttu ”tutkimuksen” poliittiseen viitekehykseen sopiva lopputulos ja siihen sitten etsitään tai keksitään sitä tukevat faktat. Amerikoissa on käynyt ilmi että tutkijat (vieläpä vasemmistolaisiksi tunnustautuvat) Helen Pluckrose, James A. Lindsay ja Peter Boghossian ovat myös todenneet ongelman ja lyöneet ns. feministiset tiedejulkaisut täyteen poliittisesti hyväksyttävää hölynpölyä joka meni näissä julkaisuissa komeasti läpi kirkkaana faktana. Mitäs lukija tuumii näistä ”faktoista”:

- Koirien keskinäinen nylkyttäminen koirakentällä on osoitus koirien ”raiskauskulttuurista” ja että myös miehiä voisi kouluttaa kuten koiria jotta miesten taipumus seksuaaliseen väkivaltaan voitaisiin kitkeä pois.

- Heteromiesten kokema vastenmielisyys harrastaa masturbaatiota anaalisesti on homohysteriaa, transhysteriaa ja transfobiaa ja sitä vastaan voi taistella tunkemalla dildon perseeseensä.

- Hitlerin ”Taisteluni” olikin feministinen ohjelmanjulistus.

- Sairaalloinen lihominen on kehonrakennusta siinä missä punttisalilla käyminenkin ja että itse asiassa lihominen on oivallinen kehonrakennuksen tapainen urheilulaji.

- Mies syyllistyy seksuaaliseen väkivaltaan, jos ajattelee naista masturboidessaan.

- Kouluissa valkoisten miesoppilaiden tulisi istua lattialla (kevyissä) kahleissa ilman puheoikeutta.

- Feministinen tulkitseva tanssi on perinteistä tiedettä parempi tapa tutkia tähtiä ja maailmankaikkeutta, sillä tähän asti astronomiaa ovat tutkineet valkoiset kolonialistista perinnettä edustavat miehet.

Ihmeteltävää on se, että kovasti feministiseen ideologiaan toimintansa pohjaava Helsingin Pravda julkaisi uutisen.



Tunnettu ja tunnustettu feministi kommentoi yliopistollisia uutisia.



*

Hotellin respassa on usein esitetty kysymys että ”mikä on haittamaahanmuuton piikin raja”. Nyt sosialideodoraattien puheenjohtaja ja mahdollisesti tuleva pääministeri Antti Rinne lopultakin vastasi kysymykseen. Rajaa ei ole. Piikki on loputon:



Tulee muistaa että demareitten suunnitelmien mukaan pakolaiseksi tulkitaan jokainen joka on saanut Suomeen ruotonsa hilattua ja demareitten näkemyksen mukaan:

”Muiden kuin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden maasta poistamiset jäädytetään kunnes valtioneuvoston nimeämä riippumaton taho on arvioinut heidän tapauksensa uudelleen.”

”Hallitus jäädyttää toistaiseksi muiden kuin vakavasta rikoksesta tuomittujen ulkomaalaisten maasta poistamiset. Hallitus nimittää [lukumäärä] henkilöä tutustumaan konsultteina jokaiseen maasta poistamista koskevaan tapaukseen. Konsultin löytäessä syytä epäillä maasta poistamisen aiheellisuutta joko menettelyn puutteiden tai tärkeiden inhimillisten syiden vuoksi tai siksi, että asianomaiselle voidaan myöntää jollakin perusteella oleskelulupa, maahanmuuttovirasta ryhtyy kielteisen päätöksen muuttamiseen itseoikaisuna.”

*

Ja laitetaanpa vielä lopuksi Osmo Soininvaaraa. Osmoahan on mainostettu vihreitten älykkäimpänä tyyppinä. Ainakin hän on vihreän tyylitajun mestari:



Osmohan pian poisti twiittinsä. Ehkä kyseessä oli sellainen ”koepallo” mitä hän on kehunut heittäneensä ennenkin. Muistutetaan että Ode on vihreitten älykkäimmäksi mainostettu mies.

Eihän tässä muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Neljästoista epistola tulee ennen kuin arvaattekaan. Valitettavasti. Ja siitähän en pidä huolta minä vaan tiedostavat ihmiset.